Voimaa työn merkityksettömyydestä
Nykyajan tietotyö edellyttää tekijältään jos jonkinlaisia taitoja. Pitää olla sosiaalinen, ulospäinsuuntautunut ja rohkea. Pitää viestiä vakuuttavasti, myynnillisesti ja inspiroivasti. Työskentelytyylin pitää olla samaan aikaan tarkka ja tuloshakuinen, mutta ei liikaa kumpaakaan. Osaamista alalta ja tehtävistä tulisi olla useampia vuosia. Kehityspotentiaalin testaaminen hieman vieraammassa ympäristössä ei tule kysymykseen, sillä riski koetaan liian suureksi ja perehdyttäminen raskaammaksi kuin kokeneen tekijän valitseminen. Samaan aikaan puhutaan elinikäisestä oppimisesta ja jatkuvasta kehittymisestä.
Kuten muillakin elämän aloilla, sosiaalisen median asettamat epärealistiset odotukset ja tavoitteet pahentavat helposti työelämänkin paineita entisestään. Mediassa esille pääsevät juuri ne myynnilliset ja itsevarmat tyypit, jotka tykkäävät olla esillä ja ovat vakuuttuneita näkemystensä oikeellisuudesta. Hiljaisempi ja harkitsevaisempi jää tässä kohtaa jalkoihin. Henkilöbrändin luominen on jatkuvaa tarinankerrontaa. Verkossa on helppo luoda laskelmoitu julkisuuskuva, jossa todelliset epäonnistumiset ja heikkouden hetket sivuutetaan. Omia kehityskohteita on helppo vähätellä tai ne voi jopa kääntää vahvuuksiksi.
Merkityksellinen työ sisältää tylsiäkin tehtäviä
Todellisuudessa kukaan ei koe työnimua 24/7 ja realiteetit iskevät välillä vasten kasvoja. Tällöin armollisuus itseä ja kollegoita kohtaan on erittäin arvokasta. Työssä onnistumisen ja merkityksellisyyden kokemukset ovat upeita hetkiä, mutta niiden odottaminen jatkuvalla syötöllä kuitenkin sahaa ilmiön omaa oksaa. Nykyaikana monet asiat ovat saavutettavissa niin nopeasti ja helposti, että maltti ja kärsivällisyys saattavat unohtua. Kokeakseen merkityksellisyyttä ja ylpeyttä työstään sen ei tarvitse olla yksi yhdessä oman identiteetin kanssa.
Oman vilpittömän panoksen antaminen ja sitä kautta hyödyllisyyden kokemukset ovat erittäin arvokkaita, vaikka juuri sen päiväinen työsuorite ei olisi ollut elämäsi suurin intohimo. Merkityksellisyyden suhteen äänessä tuppaavat olemaan taas kerran ne rohkeat ja inspiroivat, joiden kokema työn imu ainakin julkisen kuvan perusteella on koko ajan aivan tapissa. Älä siis koe huonoa omaatuntoa, jos oma kokemuksesi työn merkityksellisyydestä ei ole jatkuvasti satasessa. Vilpitön peruspuurtaminen on myös arvokasta ja palkitsevaa.
Palautuminen ja monimuotoisuus kunniaan
Nyt kun digitalisuus mahdollistaa aika- ja paikkariippumattoman työskentelyn, tietotyöläisen jaksamisen haasteet liittyvät myös rajaamiseen ja riittävän palautumiseen. Tietotyö ei ole samalla tavalla fyysisesti kuormittavaa kuin esimerkiksi entisaikojen maataloustyö, mutta vastaavasti kognitiiviset ja sosiaaliset vaatimukset ovat kasvaneet hurjaa vauhtia. Samalla sosiaalinen media tarjoilee vertailukohtia siitä, miten joku tekee enemmän, paremmin ja nopeammin. Ihminen ei ole kone, mutta nykyaikana koneet tuntuvat asettavan tietotyön tehokkuudelle vaatimustason, jota ihmisten tulisi kyetä seuraamaan.
Kovalla venymisellä ja väkisin vääntämisellä voi hetkellisesti saada jonkin tärkeän tehtävän tai projektin maaliin. Pidemmällä aikavälillä siitä kuitenkin seuraa harvemmin mitään hyvää. Aika ajoin on tärkeää ottaa askel taakse ja muistaa hengittää. Kuten fyysisessä urheilusuorituksessa niin psykologisessa työsuorituksessakin kehitys tapahtuu levossa eikä itse suoritteen aikana. Voittaja ei ole se, joka harjoittelee määrällisesti eniten ja pisimpään vaan se, joka tekee keskittyneesti oikeita asioita ja osaa huolehtia palautumisesta.
Todellisuudessa kaikenlaisia tyyppejä ja ryhmän jäseniä tarvitaan. Mediasta voimme seurata keskustelua diversiteetin voimasta. Eikö se päde myös työelämään? Eri tehtävät, organisaatiot ja yrityksen kehityskaaren vaiheet tarvitsevat erilaisia tekijöitä ja vahvuuksia. Hiljaisemmat ja harkitsevaisemmat tasapainottavat rohkeita riskinottajia ja toisinpäin.