Miksi sinun ei kannata tehdä töitä laiturinnokassa
Olet varmasti kuullut kerran jos toisenkin laiturinnokasta, tuosta mystisestä kesäpaikasta. Itse olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota siihen, että tämä mukavien kesätekemisten paikka on valjastettu myös työnteon alustaksi. Tein töitä koko päivän laiturin nokassa on sanonta, jolla kaiketi pyrimme ilmaisemaan vapauttamme tehdä työtä siellä missä haluamme.
Työ ulottuukin elämässämme yhä laajemmille alueille, aina laiturinnokkaan asti. Sen sijaan, että olisimme täysin läsnä laiturinnokasta avautuvalle elämälle, kahlitsemme itsemme puolielämään: olemme fyysisesti vapauden ja kauneuden äärellä, mutta henkisesti vaatimusten, vastuiden ja aikataulujen maailmassa.
Seuraavaksi esitän lyhyet, mutta epätieteelliset perusteluni sen puolesta, miksi sinun ei kannata tehdä töitä laiturinnokassa.
Olosuhteet työn teolle laiturinnokassa ovat aina huonot. Tyypillisin ongelma on aurinko, joka paistaa niin, ettei näytöltä näe mitään. Nokkailijat ovat kokeneet myös seuraavat asiat ongelmallisiksi: joutuu siristelemään silmiä, välillä kastuu, on liian kylmä tai liian kuuma. Tuulee. Kaikki, mikä luonnossa on koskettavaa, onkin yhtäkkiä ärsytyksen ja epämukavuuden aihe.
Työskentely on epäergonomista ja epämukavaa. En pidä mahdollisena, että laiturinnokassa työskentely voisi tuntua fyysisesti mukavalta. Menee kategoriaan kiva ajatus, mutta kokeilemalla tietää. Mikäli ergonomia saavutetaan, on kyseessä oltava sen tason setup, että sitä harvemmin laiturinnokkaan viritellään.
Läppäri putoaa järveen/mereen tahi lampeen. Tiedäthän kaikki ne järviemme pohjassa parhaillaankin hapettuvat kannettavat tietokoneet? En minäkään. Silti jokin osa aivoistamme stressaa myös tätä riskiä.
Olet tuomittu yksinäisyyteen työskennellessäsi laiturinnokassa. Onko mitään vähemmän luokseen kutsuvaa kuin ei-läsnäoleva nokkailija? Seura kiertää sinut kaukaa, ja jos jostain kumman syystä ei, joudut kuitenkin miettimään, että kunhan ei vain tulisi niitä vesiroiskeita. Ai mistäkö tiedän?
On ikävää, että mielesi yhdistää paineen ja velvollisuuden tunteet paikkaan, jolla joskus oli sinuun rauhoittava vaikutus. Joudut hyvästelemään laiturinnokkasi kuvittelemisen mielen turvapaikka -harjoituksen yhteydessä lopullisesti.
Okei – entä jos laiturinnokka onkin vertauskuva sille, että työskentelee tuolla jossain, muualla kuin töissä tai kotona?
Vertauskuvallinen laiturinnokka voi toimia hyvinkin. Keskeistä vertauskuvallisessa laiturinnokassa työskentelyssä on kyetä hyväksymään ristiriita, joka seuraa velvollisuuksien ja vaatimusten sekä vapauden ja houkutusten maailmojen samanaikaisesta läsnäolosta.
Selkeintä ja elinvoimaisinta voi olla valita velvollisuus tai vapaus kerrallaan ja elää koko kapasiteetillaan sitä, minkä kulloinkin valitsee. Erityisesti näin kesäaikana päädymme tuon tuostakin valintatilanteisiin laiturinnokastamme, ja siksi näissä tilanteissa on hyvä toimia tietoisella, omien arvojen raamittamalla tavalla.
Olet nyt valmiimpi kuin koskaan kohtaamaan omat laiturinnokkasi, olivatpa ne konkreettisia tai vertauskuvallisia.
Ihanaa kesää ja tsemppiä,
