Koppihoidosta arvostavaan vuorovaikutukseen
Työskentelin aikanaan eräässä työyhteisössä, jossa liikkui legendaa entisen johtajan erikoisesta johtamistyylistä. Hänellä oli tapana kutsua työntekijöitä yksi kerrallaan huoneeseensa ja huutaa heille milloin mistäkin asioista – niin heidän epäonnistumisistaan kuin asioista, joiden kanssa työntekijöillä ei ollut mitään tekemistä. Työntekijät kutsuivat näitä kohtaamisia keskenään ”koppihoidoksi”, mikä karmeudessaan kuvaa kokemuksen raakuutta. Henkinen väkivalta, asiaton käyttäytyminen ja autoritäärinen johtaminen alkavat onneksi olla vähentymään päin, mutta yhä edelleen monet johtajat turvautuvat äärimmäisiin keinoihin pyrkimyksessään kontrolloida johtamaansa organisaatiota ja sen ihmisiä.
Miksi jotkut ihmiset käyttäytyvät huonosti johtamistilanteissa ja toiset ovat äärimmäisen taitavia?
Johtamiskokemusvuosilla, tietyillä persoonallisuuden piirteillä ja kykyrakenteella on paljon tekemistä taitavan johtamisen kanssa. Käyttäytymistä ohjaavat omaksutut ja vuosien varrella harjoitellut sisäiset mallit, joiden perusteella toimimme erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Johtamistilanteissa ovat usein läsnä aktiivisen keskustelun taito, päätöksenteko ja tavoitteisiin pyrkiminen. Niiden onnistumista määrittää paljolti se, miten hyvä kosketus ihmisellä on omiin tunteisiinsa. Jos ihmisellä on heikko tunnekosketus, hän joko kätkee tunteensa ylimääräiseen kontrollointiin tai purkaa niitä hallitsemattomasti, koska kontrollia ei ole. Jatkuvan paineen alla riski hallitsemattomiin tunnepurkauksiin kasvaa.
Itsetuntemuksen merkitys
Mitä parempi suhde esihenkilöllä on itseensä, sen paremman suhteen hän pystyy rakentamaan myös muihin ihmisiin. Itsensä arvostaminen ja omien tunteiden huomiointi parantavat johtamisen laatua. Johtamistehtävä on haastava erityisesti tunnetasolla, sillä vaikka esihenkilö tekisi aina kaiken oikein, hän saa asemastaan johtuen osakseen negatiivisia tunteita ja jännitteitä. Johtaja, jolla on hyvä kosketus omiin tunteisiinsa, ei väistä työntekijöiden tunteita. Kun muiden näkemykset ja taidot eivät uhkaa omaa tasapainoa, osaa esihenkilö arvostaa erilaisuutta ja mielipiteiden kirjoa. Hyvän itsetuntemuksen avulla on myös helppoa esihenkilölle itsellekin pyytää apua, myöntää omia virheitään ja tajuta omia heikkouksiaan. Tämä rakentaa organisaatioon psykologisen turvallisuuden ilmapiiriä ja auttaa sitä menestymään.
Oman johtajuuden kehittäminen
Tarinan johtajalla oli käsissään muutoksen avaimet, sillä myöhemmin kuulin, että hän oli rauhoittunut ja lopulta luopunut erikoisesta johtamistavastaan. Hyvä niin, sillä esihenkilön toiminta vaikuttaa organisaatioon laajasti, niin hyvässä kuin pahassa. Sisäinen maailma heijastuu ympäristöön ja vaikuttamalla omiin valmiuksiin käsitellä tunteita voi ottaa johtajana huimia kehitysaskelia eteenpäin. Palautteen kerääminen, sen tutkiskelu ja reflektointi sekä uusien käyttäytymistapojen kokeilu ovat kehityksen avaimia. Kokemus ei aina opeta. On helppoa puskea eteenpäin ilman, että pysähdymme tarkastelemaan, miten olemme toimineet. Oletko koskaan miettinyt, millaisena sinut nähdään? Oletko koskaan kysynyt sitä?